130 tarinaa, osat 16-18

heinäkuu 19, 2018 Tinna Kontinen

16. tarina: Hummelin tarina

 

Yksi mieleenpainuvista ja erikoisista tarinoista tivolin historiassa kertoo Matti Sariolan tivoliin – eli nykyiseen Tivoli Sariolaan – kuuluneesta Hummeli-nimisestä virtahevosesta, joka asusteli perheen kanssa Keravalla kiertueiden välissä. Hummelin odottaessa oman kotinsa valmistumista se asui väliaikaisesti Sarioloiden autotallissa. Hummeli ei kuitenkaan viihtynyt tallissa vaan halusi lähteä tutkimaan ympäristöä. Eräänä yönä vuonna 1963 Hummeli karkasikin Keravan keskustaan ja tallusteli tyytyväisenä kaupungilla. Se kulki kohti Keravan asemaa, josta se löydettiin ja vietiin takaisin kotiinsa. Virtahepo saatiin lopulta houkuteltua kotiin ranskanleivän avulla, joka oli sen suurta herkkua. Tapaus laittoi vauhtia Hummelin oman vaunun valmistumiseen. Juhlavuoden kunniaksi Hummeli on nyt herännyt monessa muodossa henkiin; Hummeli-maskotti kiertää tapahtumapäivinä tivolikentällä ja asiakkailla on mahdollisuus ostaa tivolimyymälästä itsellensä Hummeli-pehmo muistoksi.

 

  

 

 

17.tarina: Pianoa soittava sika, nyrkkeilevä kenguru ja piikitön piikkisika

 

1960-luvulla Tivoli Matti Sariolan mukana kulki kokonainen eläintalli, jonka asukkaat olivat tivolikävijöiden suosituimpia ihmettelyn aiheita. Näistä hulvattomista eläinasukeista seurasi varsin erikoisia käänteitä tivoliperheen arkeen, kuten edellämainittu Hummelin tarina kertoo. Tivolin eläinosasto sai myös 60-luvulla vahvistusta pianoa soittavasta siasta. Sille ei kuitenkaan käynyt yhtä onnekkaasti kuin Hummelille. Possu oli mainio esiintyjä, mutta aivan liian perso ruoalle, joten se söi itsensä niityllä ähkyyn ja kuoli. Possun tilalle hankittiin korvaaja, jota ei kovasta yrittämisestä huolimatta saatu oppimaan pianon soittoa. Muitakin eläimiä koulutettiin: Sarioloilla oli myös kenguru, joka opetettiin nyrkkeilemään.

 

Sariolan eläimet pääsivät todelliseen valokeilaan ensimmäisten kotimaisten lastenohjelmien joukkoon kuuluneessa Sirkus Papukaija-estradiohjelmassa 60-luvulla. Ensimmäiseksi ohjelmaan kutsuttiin mukaan Matin piikkisika. Kun tivoliväki oli lähdössä viemään eläintä studiolle, auton takapenkille laitettu piikkisika onnistui ovea avatessa livahtamaan karkuun. Sika lähti kiitämään lumi sorkkien alla pöllyen. Ajojahdin aikana sika ehti paeta tivolityöntekijöiden käsistä monta kertaa, mutta lopulta Jukan (Jukka Sariola, Matti Sariolan vanhin poika) onnistui saada sika kiinni. Valitettavasti ajojahdin päätteeksi Jukan jalat olivat täynnä pistojälkiä, ja siassa ei ollut jäljellä enää ainuttakaan piikkiä. Piikkisika kuitenkin kuljetettiin televisiostudiolle ja ohjelmaa juontanut Orvo Kontio esitteli eläimen katsojille kertomalla, että kyseessä on harvinaislaatuinen piikkisika. Eläinihme siis sai hetkensä parrasvaloissa piikkien puuttumisesta huolimatta.

 

 

 

18.tarina: Hai-show

 

70-luvun tivoliviihdetarjonnasta löytyi muun muassa vedenneitojen pudotuspeli. Vesialtaassa nähtiin myös pieniä petokaloja. Haikaloilla oli toki oma allasrekkansa, vedenneidot saivat uida rauhassa omassaan. Idean hai-näytökseen Matti Sariola oli saanut James Bond-leffasta, jossa vastustajat heitettiin altaaseen haiden armoille. Tivolin vieraillessa Porissa hai puri altaassa näytöstyyliin uinutta tivolin työntekijää. Tivolissa tuolloin työskennellyt Ossi Rannikko kuljetti naisen sairaalaan ja kertoi siellä hoitajalle hain tarttuneen työntekijää kädestä. Hoitaja tiedusteli epäuskoisena, oliko tapaturma sattunut Yyterissä. Uskomattomalta kuulostanut tilanne päättyi kuitenkin hyvin ja kaikki selvisivät tilanteesta pelkällä hämmennyksellä ja säikähdyksellä. Sen koommin haialtaita ei tosin ole tivolissa nähty.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

130 tarinaa, osat 19-21

elokuu 27, 2018
Lue lisää

Kiitos kuluneesta 130-vuotisjuhlakiertueesta!

lokakuu 1, 2018
Lue lisää